In the spring 2017 there was a campaign in Finland. It was called “Boiling point”. The name was also a name of a documentary film that considered the discussion in Finland that was and is going on concerning asylum seekers. [1] The director Elina Hirvonen states on the website: "Finland is divided, and I think we need to cleanse the atmosphere of hate."
I find this statement a little bit weird. It’s true that there are people who think differently on these matters in Finland, but so is everywhere else too. Highlighting this dividedness, it justifies both accounts and keeps them equal. This is of course the intent of Hirvonen’s film so that as many as possible would find that approachable.
However dividing people this way, may cause people to avoid the conversation at all. Avoiding the subject reached it’s top when the president of Finland, Sauli Niinistö, shared a column by Jyri Paretskoi “People of sense” on Facebook on January 30th 2016. [2] Niinistö also vaguely notes that we are people of sense. Because of his popularity as a president, many read the column without any critical thinking and started to call themselves people of sense. This caused a significant conversational paradigm that still exists. Interestingly Hirvonen doesn’t note this conversation on the people of sense, even though the film was released an year after the Facebook post of the president.
According to Jyri Paretskoi a person of sense is between the extremes and wants to help whoever needs help but doesn’t want the helping to happen at the expence of the citizens. A person of sense is not a racist, but is allowed to be critical towards immigration. A person of sense expects the people who get protection to be grateful and wants to send back the people who don’t integrate to the society. A person of sense doesn’t make a big deal out of him- or herself. However Paretskoi encourages people to admit of being a person of sense.
And this is how a lot of hypocrisy came into being.
I would say that the conversation around the people of sense got this massive dimensions was because it was justified on a presidential level that you didn’t much need to care about what’s going on with asylum seekers in Finland. (Finnish people trust very much authorities.) If there’s a converstion on asylum seekers and refugees, it’s easy and acceptable way of avoiding the conversation to say that one is a person of sense. And that also the president is. Who would want to be a senseless person?
It’s true that it is better to be a person of sense than a Soldier of Odin. However the other “extreme” is rarely defined. Maybe the most used one is “tolerant dumb” (“suvakki” in Finnish). This was first used as a pejorative by the anti-immigrant people implying their opponents to be naive and stupid when letting everyone in but later adopted by the “tolerant dumbs” themselves. I don’t really like this concept because it’s not really constructive to call oneself dumb because one wants to help others.
Finnish conversation on asylum seekers is apparently very divided and at the same time very sensible. I would say it to be sensible mostly in paretskoian sense – by avoiding the tough questions. And this is totally ok for the ones practising immigration policies, if not many Finns are interested in what they do. This allows them to send people back quite easily. For example with charter flights back to Irak. [3]
I would suggest to the “majority” of Finns (according to Paretskoi) to wake up of this sleep of sensibleness and to accept the fact that there are people to be helped and asylums to be granted. Finland doen’t only need the cleansing of the athmosphere of hate, but also knowledge of what is going on in the world. Even though Finland is a small country far away, it needs to give it’s contribution.
Notes:
[1] Link to the campaign’s website: http://boilingpoint.fi/en/. The film is also subtitled in English.
[2] Link to the Facebook post: https://www.facebook.com/niinisto/posts/973868982650536. Translation: “Listen, this is a column that everyone needs to read. It is called “The People of Sense” by Jyri Paretskoi in the newspaper Iisalmen Sanomat. Since it probably isn’t yet ordered by every household, I attach it here. And I answer to Jyri, that we are people of sense! SN”
[3] Link to an article on the matter by the Finnish Broadcasting Company Yle (in Finnish): https://yle.fi/uutiset/3-9751626
References:
Hirvonen, Elina: Kiehumispiste. Mouka Filmi, 2017. (See http://boilingpoint.fi/en/.)
Mäntymaa, Eero: “Palautukset etenevät: Suomen poliisi vienyt Afganistaniin ja Irakiin tänä vuonna 76 henkilöä”. Yle, 1.8.2017. (See https://yle.fi/uutiset/3-9751626.)
Niinistö, Sauli. Facebook post 30.1.2016. (See https://www.facebook.com/niinisto/posts/973868982650536.)
Paretskoi, Jyri: “Tolkun ihmiset”. Iisalmen Sanomat, 28.1.2016. (See http://www.iisalmensanomat.fi/news/tolkun-ihmiset/.)
And the same in Finnish – Ja sama suomeksi:
“Tolkun ihmiset” jakautuneessa Suomessa?
Keväällä 2017 Suomessa oli kampanja. Sen nimi oli “Kiehumispiste”. Tämä nimi oli myös suomalaista turvapaikanhakijakeskustelua käsittelevän dokumenttielokuvan nimi. [1] Ohjaaja Elina Hirvonen sanoo filmin nettisivulla: “Väitän, että Suomessa tarvitaan vihamielisen ja jakautuneen ilmapiirin puhdistamista.”
Mielestäni tämä väite on hieman omituinen. On totta, että Suomessa on eri tavoin ajattelevia ihmisiä, mutta lähtökohtaisestihan joka paikassa on. Jakautuneisuuden korostaminen taas eräällä tavalla oikeuttaa molemmat näkökulmat ja pitää niitä samanarvoisina. Tämä on tietysti Hirvosen elokuvan lähtökohtainen tarkoitus, jotta se olisi mahdollisimman monelle lähestyttävä.
Kuitenkin se, että näin jyrkästi jaetaan ihmiset kahteen leiriin, ruokkii monien kohdalla koko aiheen välttelyä. Aiheen välttely sai huipennuksensa, kun Tasavallan presidentti Sauli Niinistö jakoi 30.1.2016 Facebookissa Jyri Paretskoin kolumnin “Tolkun ihmiset”. [2] Niinistö myös itse toteaa epämääräisesti, että olemme tolkun ihmisiä. Hänen suuren suosionsa johdosta monet kritiikittömästi lukivat kolumnia ja alkoi kutsua itseään tolkun ihmiseksi. Tämä muodosti huomattavan keskustelullisen suuntauksen joka vaikuttaa edelleen. Huolimatta siitä, että tämä ulostulo oli vuotta ennen Hirvosen elokuvan julkaisemista, Hirvonen painottaa jakautuneisuutta, eikä elokuvassa mainittavasti puhuta näistä tolkun ihmisistä.
Paretskoin mukaan tolkun ihminen on ääripäiden välissä oleva ihminen, joka haluaa auttaa apua tarvitsevia mutta ei halua auttamisen kuitenkaan tapahtuvan oman maan kansalaisten kustannuksella. Tolkun ihminen ei myöskään ole rasisti, mutta saa olla myös kriittinen maahanmuuton suhteen. Tolkun ihminen olettaa, että maasta turvaa saava ihminen antaa sille arvoa ja haluaa, että yhteiskuntaan sopeutumattomat käännytetään takaisin. Tolkun ihminen ei tee itsestään numeroa. Paretskoi kuitenkin rohkaisee ihmisiä myöntämään olevansa tolkun ihminen.
Näin syntyi paljon tekopyhyyttä.
Mielestäni tolkun ihmisyyden ympärillä pyörivä diskurssi sai niin merkittävät mittasuhteet sen vuoksi, että se ikään kuin oikeutti jopa presidentillisesti piittaamattomuuden turvapaikanhakijoista. (Suomalaiset ovat hyvin auktoriteettiuskoista kansaa.) Jos työpaikan kahvihuoneessa alkaa keskustelu turvapaikanhakijoista, on helppoa huomauttaa olevansa tolkun ihminen ja siten olla ottamatta lainkaan kantaa. Ja tämän käsitteen myötä se tuli täysin sallituksi. Kuka nyt haluaisi olla tolkuton ihminen?
On totta, että parempi olla tolkun ihminen, kun Odinin soturi. Koskaan ei kuitenkaan selkeästi määritellä, mikä se toinen ääripää sitten on. Ehkä se on “suvakki” (lyhennetty sanoista suvaitsevainen ja vajakki). Moni nimittää itseään suvakiksi, mikä on sikäli omituista, että tällöin hän myöntää olevansa hieman tyhmä. Mielestäni se ei millään tavalla rakenna keskustelua hyvällä tavalla ja sanan “suvakki” käyttöä tulisi kyllä välttää kaikissa olosuhteissa.
Suomalainen keskustelukulttuuri siis ilmeisesti on sekä syvästi jakautunutta, että samaan aikaan täysin tolkullista. Näkisin sen olevan enemmänkin paretskoilaisessa mielessä tolkullista, siis aihetta välttelevää. Tämä tietysti sopii maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaville tahoille, kun suomalaisia ei pahemmin kiinnosta, mitä turvapaikanhakijoille oikeastaan käy. Tämä on mm. mahdollistanut massapalautukset Irakiin tilauslennoilla. [3]
Ehdottaisin siis suomailaiselle “enemmistölle” (kuten Paretskoi sen muotoili) tästä tolkullisuuden unesta heräämistä ja sen tosiasian toteamista, että ihmisillä on oikeasti hätä ja on moraalisesti kyseenalaista antaa keskinkertaisen politiikan määritellä, kuka jää ja kuka lähtee takaisin. Suomessa ei siis tarvita ainoastaan vihamielisen ja jakautuneen ilmapiirin puhdistamista, vaan myös aitoa tietoutta siitä, mitä maailmalla tapahtuu sekä sen myöntämistä, että vaikka Suomi on pieni maa, niin sen tulee kantaa kortensa kekoon ihmiskunnan hyväksi.
Viitteet:
[1] Linkki kampanjan nettisivulle: http://boilingpoint.fi
[2] Linkki Facebook-julkaisuun: https://www.facebook.com/niinisto/posts/973868982650536
[3] Linkki Ylen uutiseen aiheesta: https://yle.fi/uutiset/3-9751626
Lähteet:
Hirvonen, Elina: Kiehumispiste. Mouka Filmi, 2017. (Ks. http://boilingpoint.fi.)
Mäntymaa, Eero: “Palautukset etenevät: Suomen poliisi vienyt Afganistaniin ja Irakiin tänä vuonna 76 henkilöä”. Yle, 1.8.2017. (Ks. https://yle.fi/uutiset/3-9751626.)
Niinistö, Sauli. Facebook-päivitys 30.1.2016. (Ks. https://www.facebook.com/niinisto/posts/973868982650536.)
Paretskoi, Jyri: “Tolkun ihmiset”. Iisalmen Sanomat, 28.1.2016. (Ks. http://www.iisalmensanomat.fi/news/tolkun-ihmiset/.)
No comments:
Post a Comment